Kiristyneet kelpoisuusvaatimukset uhka sopimuspalokuntien toimintavalmiudelle

Hälytyskelpoisten sopimuspalokuntalaisten määrä on kahdessa vuodessa laskenut 4 % ja savusukelluskelpoisten määrä on kahdessa vuodessa laskenut 14,5 %. Luvut kertovat dramaattisesta muutoksesta, joka on tapahtunut kahden vuoden aikana. Syykin on hyvin ilmeinen.

Selvitimme syyskuussa 2024 sähköposti/GoogleForms-kyselyllä kelpoisuusvaatimusten kiristämisen vaikutuksia sopimuspalokuntien toimintaan. Kyselyn perusjoukko oli 516 palokuntaa.

Kysely lähetettiin palokunnan päällikölle tai puheenjohtajalle tai näiden osoitteiden puuttuessa palokunnan sähköpostiosoitteeseen osoitettuna päällikölle tai puheenjohtajalle.

Kyselyyn vastasi 178 palokuntaa. Vastausprosentti oli 34,5. Alueellisesti vastaukset jakautuivat tasaisesti suhteessa pelastusalueiden sopimuspalokuntien määrään. Kainuun ja Keski-Pohjanmaan pelastuslaitosten alueilta ei tullut vastauksia.

Vastanneista noin kolmannes oli palokuntia, joiden hälytyskelpoiset henkilöt ovat työsuhteessa pelastuslaitokseen.

Tätä kysyttiin

Kiristyksillä tarkoitettiin muun muassa tiukentuneita kuntovaatimuksia pelastussukelluksessa ja erityisesti pintapelastuksessa, putoamisvaarallisella alueella työskentelyyn tulleita tiukennuksia sekä uutta pakollista lisäkoulutusta savusukeltajiksi aikoville (sammutustekniikan kurssi).  Myös pelastuslaitoksen asettamat hälytyskelpoisten vaatimustason kiristykset kehotettiin huomioimaan vastauksissa.

Kyselyssä pyydettiin hälytyskelpoisten ja savusukelluskelpoisten määrät vuosina 2022 ja 2024. Myös pvat-kelpoisten määrä vuonna 2024 selvitettiin.

Vastaajaa pyydettiin kertomaan, minkä pelastuslaitoksen sopimuspalokunta on kyseessä ja palokunnan hälytystehtävien (pl ensivaste) määrä keskimäärin vuodessa (seitsemän luokkaa).

Palokunnan nimi kysyttiin päällekkäisten ja asiattomien vastausten eliminoimiseksi.

Tulokset

Vastausten määrä on tilastollisesti merkittävä, ja tulosten voidaan katsoa kuvastavan luotettavasti viime vuosien kehitystä ja tämän hetkistä tilannetta sopimuspalokunnissa koko maassa.

Kyselyn tuloksista voi vetää seuraavat johtopäätökset:

1. Pelastustoimen sukellus- ja pintapelastustoiminnan ohjeen (2023) ja putoamisvaarallisella alueella työskentelyn ohjeen (2021) ja pelastuslaitoskohtaiset vaatimukset aiempiin verrattuna ovat vaikuttaneet kahden vuoden aikana seuraavasti:

Hälytyskelpoisten määrä on kahdessa vuodessa laskenut 4 %

Savusukelluskelpoisten määrä on kahdessa vuodessa laskenut 14,5 %

2. Vastaajien mielestä vaatimusten kiristyminen on koettu palokunnissa

negatiivisena   62 %

ei vaikutusta 34 %

positiivisena 4 %

3. Hälytyskelpoisten määrän vaihtelu 2022/2024

Hälytyskelpoisten määrä on lisääntynyt  54 palokunnassa

Hälytyskelpoisten määrä on pysynyt samana 39 palokunnassa

Hälytyskelpoisten määrä on vähentynyt 85 palokunnassa

4. Savusukelluskelpoisten määrän vaihtelu 2022/2024

Savusukelluskelpoisten määrä on lisääntynyt  38   palokunnassa

Savusukelluskelpoisten määrä  on pysynyt samana 38 palokunnassa

Savusukelluskelpoisten  määrä on vähentynyt 102 palokunnassa

Kyselyn tulokset suhteutettuna kaikkiin Suomen sopimuspalokuntiin (700)

Hälystykelpoisia 1.9.2024                        13284                          poistuma vuodesta 2022  636

Savusukelluskelpoisia 1.9.2024             3600                         poistuma vuodesta 2022  616

Pvat-kelpoisia 1.9.2024                            2436

Kyselyn ”Vaatimusten kiristämisten vaikutukset palokunnissa” vapaat vastaukset

(Vastauksia on stilisoitu asiasisältöä muuttamatta)

Ne ketkä haluaa tehdä vaativia, ovat myös valmiita pitämää kunnostaan huolta.

Koulutukset vaativat aikaa ja joidenkin kurssien läpäisy vaatimukset ja pätevyyden ylläpito ovat joissakin tapauksissa turhan korkealla tasolla.

Kiristämisellä ei ole mitään realismia todellisuuden kanssa. Ei pienen kylän palokunnassa tarvita olla kaikkien vaativien tehtävien savusukeltajia esimerkiksi. Vuodessa voi olla 1-2 savusukellustehtävää, ei edes ”vaativia”.

Pitäisi muistaa vapaaehtoisuus. Ihmisillä rajattu aika harrastustoimintaan. Kurssien pituudet ja määrät jo maksimissa.

Kyseessä on kunkin palokunnan oma asenne ja asennoituminen työturvallisuuteen.

Kelpoisuusehdot ja vaatimukset ovat asiallisessa suhteessa pelastustoimintakelpoisuuden ja savusukelluskelpoisuuden vaatimuksiin työturvallisuuden osalta. Arvostan sitä, että voimme tehdä turvallisin mielin työtä terveiden työntekijöiden kesken. Toisaalta maailma on muuttumassa ja aidosti tarve savusukeltajille vähenee merkittävästi sammutusmenetelmien kehityksen vuoksi. Tänä päivänä vain harvalla palokunnalla on edes tosiasiallista tarvetta ylläpitää savusukelluskelpoisuutta. Rakennuksen ulkopuolelta toteutettavat menetelmät ovat turvallisia ja tehokkaita. Jos palokunnassanne on haasteita vastata toimintakyvyn ylläpitoon niin keskittyminen ulkona toimimiseen on aito vaihtoehto nykypäivänä.”

Hälytysosaston koko pienennetään vuoden 2024 aikana 40 -> 35 perustuen pelastuslaitoksen uuteen sopimukseen. Uutta PVAT1-kurssia ei ole vielä järjestetty kertaakaan, joten siksi kelpoisten määrä 0.

Jos sanotaan että ennen  polkupyörätestejä palokunnassamme oli noin 15 savusukeltajaa, pintapelastajaa, yms, jotka suorittivat hyväksytysti Oulun mallin, lihaskunnon, uimatestit yms. Nyt vaan kaikesta tehdään niin helvetin vaikeeta. Vanha malli käytäntöön!!! Näillä kaiken maailman kiristyksillä vaan tapetaan pienten kylien palokunta toiminta.

Savusukeltajat ovat olleet meillä pääosin aina 3.0-tasoisia, muihin henkilöihin tulee vaikuttamaan 2.0 käyttöönotto mikä ei mielestämme ole hyvä muutos. Testaaminen ja tietyn kuntotason määrittely on tarpeellista mutta kiristynyt testaaminen tulee vaikuttamaan meille Vähän, mutta pienempiä maaseutupalokuntia saattaa joutua jopa lopettamaan. Tälläiset asetukset olisi hyvä tulla ”siirtymäajalla”. Nyt suositus on muuttumassa pakolliseksi?!?! Näin ainakin ministeriön kaveri asian kertoi.

Vaatimukset lähentelevät ammattimiestä ja kuitenkin tehtävien vaatimustaso on melkeinpä laskenut. Vähemmän paloja ja enemmän myrskyjä.

Kelpoisten määrä vähenee.

Vaatimus lisääntyy joka osa-alueella ja vaaditaan enemmän, mutta kelpoisuus ei siltikään riitä mihinkään

Vaatimustason kasvaminen tarkoittaa aina testausten ja näyttöjen lisäystä. Testaukset ovat vaikeasti tavoitettavissa jo muutoinkin hektisissä elämäntilanteissa. Testaukset tulisi järjestää omassa palokunnassa ja omiin elämäntilanteisiin sopivissa ajankohdissa. Jokainen lisävaatimus tai vaatimustason korotus pudottaa muutaman toiminnasta. Tämä on periferia-alueiden palokunnille kuolinkellot, kun uusien rekrytointi on äärimmäisen vaikeaa jo nykyisessä toimintaympäristössä. Nykyaikana ihmisten sitouttaminen on vaikeaa. Asia on erittäin surullinen, kun periferioiden asukkaiden turvallisuus on lähes yksinomaan sopimuspalokuntalaisten käsissä.

Toistaiseksi vaatimukset eivät ole merkittävästi vaikuttaneet, mutta alueellamme 1.1.2025 käyttöön tuleva pelastustoimintakelpoisuus tulee vaikuttamaan todella merkittävästi kelpoisten määrään. Lisäksi testaamisen ja tarvittavien tarkastusten järjestäminen on vähintäänkin haastavaa.

Koetaan tiukaksi ja ”pakkopullaksi”.

Paljon vaaditaan mutta vähän annetaan.

Syö motivaatiota, varsinkin vanhemman jäsenistön osalta.

Tunne, ettei monitaitoisuutta arvosteta enää mitenkään, mikä on ollut vpk:laisten vahvuus.

Arvostus pelkästään tiukkenevissa ja aikaa vievissä kuntotesteissä. Niiden perusteella maksetaan sopimuskorvausten osa.

Jäsenten ikä suhteessa kuntoindeksiin. Moni kokee, että tämä ei ole enää matalankynnyksen toimintaa niin kuin VPK-toiminta ollut.

Testit tehdään ja koulutukseen osallistutaan tarpeen, mahdollisuuksien ja tarjonnan mukaan

Vanhempia, kuitenkin hyväkuntoisia ja motivoituneita, tipahtaa pois siksi, kun mennään osaltaan liian kireäksi näissä asioissa. Jää se C-kortillisten lista pian aika ohkaseksi. Toki pidän myös hyvänä, että testataan ja näin turvataan pelastustoimikelpoisuus, mutta kun pela ei tuijota kuin testitulosta ja ei anna mitään konkreettista apua, miten alettas kehittään eteenpäin, nyt kehitys on omassa palokunnassa palokunnan tarjoamien varassa ja henkilön oman motivaation. Tää ei tule kestämään missään Suomen niemellä.

Motivaatio huononee osallistua toimintaan kiristyneiden vaatimuksien vuoksi, kun hyvällä peruskunnolla on voinut toimia. Polkupyöräergo ei mene läpi moneltakaan, vaikka esimerkkinä ammattimetsuri, joka tekee ruumiillista työtä joka päivä metsurin ammatissa. Jokin testissä ei vastaa normaalia keskikuntoakaan, jolla voi työskennellä siviilityössä esim. tämä metsuri.

”Alueellamme on vielä siirtymäaika kesken (31.12.2024 asti). Pelastuslaitos ei ole pystynyt järjestämään kuntotestausta lähipaloasemalle (ammattiasema) kuin hyvin harvoin ja sen takia henkilöstöstämme vain pieni osa on suorittanut kuntotestit vaaditulla tavalla. Mutu- tuntuma on, että muutama nyt rivissä olevista ei täytä vaatimuksia. Olemme kehittäneet itse oma toimintaamme ja se on luonut uutta positiivista henkeä. Uusien jäsenten rekrytointi ei tuota tulijoita. Nuoriso-osasto ainoa tuottaja. PS. Meillä on isompiakin ongelmia. Esimerkiksi paloasemamme oli kesällä täydellisessä käyttökiellossa ammoniakin takia ja paloautotkin majoittuivat ulkona. Korjaustyöt ovat nyt meneillään ja ehkä päästään syyskuun aikana takaisin. Sammutusauto saatiin tilapäisesti ammattiaseman talliin. Uusi paloasema hyvinvointialueen suunnitelmissa vuodelle 2027. Toivottavasti ei säästetä.

Koska koko ajan kiristyy niin moni joka ei ole vähintään FF 3, kokee olevansa turha henkilö, ja se ei ollenkaan pidä paikkansa. Olen sitä mieltä, että ainoastaan savusukeltajilla kuuluu olla se FF3, ja vanhoilla konkareilla voisi olla FF 2,5- 2,7. PIPEssä FF3:lla ei tee mitään jos ei ole hyvä uimari, eli siihen kuuluisi ainoastaan uinti/sukellustestit (meillä esim. 2 naista joilla molemmilla sukellustaustaa ja läpäisevät nämä testit helposti, mutta eivät yllä FF3). Ajatelkaa tarkasti, ennen kun suunnittelette vaatimuksia, miten moni paikka suomessa jää kokonaan ilman pelastustoimen apua, kun ei löydy tarpeeksi FF3 suorittaneita. Onhan se tärkeämpi saada apua kun odottaa FF3:sta omaavaa henkilöä. Tässä maassa ei ole rahaa eikä löydy ammattipelastajia, jotka voisivat paikata vajeet.

Porukan pitää olla toimintakykyinen.

Porukkaa tippuu perustehtäviin, jos ei täytä savusukelluskriteereitä.

Kiristäminen vaikeuttaa palokunnan toimintaa siinä mielessä, että se vähentää halukkuutta toimia mukana tai pyrkiä kyseisiin tehtäviin. Loppujen lopuksi savusukellustehtäviä ei palokunnassamme ole kovin montaa vuodessa ja usein riittää paineilmalaitteiden käyttö ulkoa. Korkeanpaikantyöskentelyn vaatimukset ja säännökset ovat menossa jo yliholhouksen puolelle. Pintapelastus on kiinnostanut meidän palokunnassa ja halukkuutta toimintaan löytyy. FireFit3-testi tosin hankaloittaa halukkuutta pyrkiä pintapelastajaksi, vaikka uimataitoja olisikin. Käytännön soveltuvuus pitäisi olla enemmänkin kriteerinä, uimataidot ja siihen riittävä kunto. Pintapelastustehtäviä on niin monenlaisia ja ne vaativat usein harkintaa, millä tavalla pelastus tehdään. Siinä toimitaan yhteistyössä muiden palokuntalaisten kanssa rannalta käsin pintapelastusparin lisäksi. Usein myös vakituisten kanssa (2 paria). Veneellä tapahtuvat pintapelastustehtävät ovat yleensä helpompia, kun veneellä pääsee vierelle ja pintapelastaja käy noukkimassa pelastettavan.

Vaatimukset kasvaa ja samalla kelpoisuudet kaventavat. Logiikka on sekaisin.

Palokunnalla on paljon erilaisia tehtäviä. Näin vpk-laisena me teemme päivätyön muualla ensin ja sitten päälle tulee vielä hälytystehtävät. Keskuspaloasemilta on pitkä ja mutkainen matka reuna-alueille.

Korkeanpaikan työskentely ei ole enää mahdollista. Koulutusta ei anneta eikä vanhat pätevyydet kelpaa.

Meillä on jo aiemmin olleet kaikki savusukelluskelpoiset 1-tasolla.

Testaaminen alkaa olla sellainen show, ettei motivoi porukkaa osallistumaan.

Yhdistyksen toiminnan pyörittäminen itsessään vie jo kaikki mehut, eikä vaan riitä aikaa jumppaamiseen. Testi menee kyllä puhtaasti edelleen läpi.

Suurin osa Suomen sopimuspalokunnista tulee ””kuolemaan”” vaatimusten lisäämiseen. Koko historian ajan tehtävät on hoidettu mallikkaasti ja jokaiselle on aina löytynyt sopiva tehtävä hälytyksillä. Fyysisten vaatimusten tiukentuminen tulee tuhoamaan sopimuspalokuntakentän harvaanasutuilla alueilla. Isojen kaupunkien suuri massa tuo niille palokunnille helpotusta, mutta jo 20 km säde ytimestä henkilöstön saanti vaikeutuu moninkertaisesti. Suomen päättäjillä ei ole riittävästi tietoa riskeistä, mihin ministeriön ja Pelastusopiston ohjeet tulee vaikuttamaan. Se on vahva kuolinisku sopimuspalokunnille. Hyvä esimerkki on vaikkapa Ruotsissa, jossa sopimuspalokuntia ajettiin alas ja vasta sitten todettiin, että se oli SUURI VIRHE!”

Ei vielä vaikuttanut, mutta tulevat henkilöiden fyysisen kunnon vaatimukset arveluttaa.

Testaukset vie väeltä paljon aikaa.

Uusia tulijoita ei ole ollut.

Väestön ikärakenne alueellamme eli ikääntyminen. Väestön (nuorten) kiinnostus vähentynyt pelastustoimintaan alueellamme. Aktiivihenkilöiden muutto työn/opiskelun johdosta pois alueeltamme. Useimmat nuoret perheet ei halua enää sitoutua muuhun kuin omiin työkuvioihin. Tuo ymmärrettävää pienten lasten/työn vaativuuden vuoksi.

Vaatimukset ja taitoa vaaditaan koko ajan lisää, mutta palkassa se ei näy, että meiltä vaaditaan samaa, mitä pelastajilta vaaditaan, jotka on kuukausipalkkaisia, kun taasen meillä tämä on harrastus. Mennyt toiseksi työksi eikä ole enää iloinen harrastus, mitä se ennen oli.

Liian kovat vaatimukset.

Toki lisääntyneet vaatimukset tuntuvat pitkittävän pätevyyksien saantia osittain.

Ei vielä nagatiivista vaikutusta, kun uutta ohjetta sovellettu vain vähän aikaa.

Nykyiset vaatimukset ovat samat kuin työkseen tekevillä pelastajilla. Monikaan ei halua käyttää vapaa-aikaansa enää niin paljon sopimuspalokuntaharrastukseen ja eikä suorittaa vaadittavia kuntotestejä ja muita testejä, koska suurimmalle osalle VPK:n jäsenistä on kyse harrastuksesta.

Vapaaehtoisuus on muuttunut hyväksikäytöksi, kelpoisuus pitää kohta olla sama kun ammattipelastajalla, mutta me tehdään se ilmaiseksi. Ei käy.

On vaikeaa saada näistä syistä uusia jäseniä tänne ns. peräkylille. Se on ollut haaste jo ennenkin, mutta nyt se on sitä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pintapelastuskelpoisten määrä romahti meillä nollaan. PVAT-toimintaa perustasolla harjoitellaan 1-2 kertaa vuoteen, mutta virallisia päteviä savusukelluskelpoisia pvat-toimijoita olla tosiaan nyt se yksi ja hänkin pelastusopistolla opiskelemassa. Pelastuslaitoksen linjana on, että PVAT-toimintaa tekevät vain savusukelluskelpoiset henkilöt, vaikka työ ei tapahtuisikaan palavan rakennuksen katolla. Valjaat ovatkin enemmän autossa koristeena kuin käytössä.

Vapaaehtoistyössä vaatimustasojen nosto kompensoimatta vaikuttaa motivaatioon.

Pelastuslaitos ei ole pystynyt järjestämään PVAT-koulutusta.

Turhaa tehtävien vaikeuttamista.

Oma kehitysura pitkittyy ja motivaatio jatkamiselle on todella epävarmaa.

Hetkellisesti kelpoisten määrä väheni, mutta on saatu hyvin takaisin. On aktivoinut porukkaa, mutta on myös aiheuttanut aluksi negatiivisia tunteita.

Ei ketään kiinnosta, kun ei oo keikkojakaan ja muutenkin pelastuslaitoksen touhut on kaikki aika syvältä.

Nykyinen trendi tappaa VPK-toiminnan 5-10 vuoden sisällä. Vasteet ovat sellaisia että harjoittelu ei kiinnosta savusukeltajia ja uudet vaatimukset tappaa muiden mielenkiinnon.

Tuntuu, että tehtäviin, joissa vain murto osassa tarvitaan savusukelluskelpoisuutta, sen tason saavuttaminen on asetettu turhan tärkeäksi.

Toistaiseksi kiristäminen ei ole vaikuttanut kelpoisten määrään. Lähes kaikki savusukeltajat täyttivät ehdot jo ennestään ja, pari jotka ei täyttänyt, treenasivat vähän enemmän ja ylsivät sen jälkeen myös vaadittuun tasoon. Sopimuspalokunnilla voi vaan olla pvat- perustaso, niin laitoin sen nollaan. Vakinaisella on joko pvat 1- tai 2-taso.

Firefit kuntotestaus muutamia vuosia sitten osiltaan tavallaan jopa helpotti aiempia vaatimuksia (pl. nyt jokaisen sukeltajan täytyy vetää vähintään yksi leuka). Muut kiristykset esim. alueellisesti minimiharjoitusmäärään ei merkittävästi vaikuttanut. Meillä on hyvin vahva motivaatio organisaatiotasolla ylläpitää osaamista ja kelpoisuuksia. Toki haluaisimme lisää toiminnasta kiinnostuneita mukaan ja pyrimme luomaan mahdollisuuden ””harrastaa””, mutta myös pyrimme sysäämään henkilöt kohti itsensä kehittämistä ja ylittämistä.

Testien tekeminen ja testeihin matkustaminen vievät palokuntalaisten vapaa-aikaa merkittävästi. Monet ovat luopuneet kelpoisuudesta, sillä kokevat sen vievät liikaa aikaa.

Varsinkin uusien jäsenien värvääminen on miltei mahdotonta, kun vaatimukset ovat kiristyneet sekä toimintatavat erittäin epäselvät (esim. terveystarkastukset, kuntotestaukset (firefit)).

Ennen pystyttiin aloittamaan savusukellus kahdella kelpoisuusehdot täyttävällä, jos kaksi muuta oli kykeneviä käyttämään paineilmalaitetta suojaparissa. Nykyään harvoin saa sitä neljää savusukelluskelpoista yhtä aikaa samaan autoon tehtävälle. Entinen malli toimi hyvin, nyt sitten odotellaan ovella tai sammutellaan ikkunoista.

Joku muu harrastus…helpompaa. Mielekkyys häviämässä näissä hommissa.

Pintapelastuskyky poistui yksiköstämme kiristyneiden vaatimuksien vuoksi. Jos Firefit2-taso muuttuu suosituksesta pakolliseksi, vähentää se paljon meidän hälytysosaston vahvuutta.

Porukka ei ole alkanut tsemppaamaan mitenkään erikoisesti.

Polkupyörätesti ja lihaskuntotesti ei totea savusukelluskelpoisuutta. Oulun mallin testi parempi.

En koe, että kiristäminen olisi erityisesti vaikuttanut toimintaan, mutta kyllähän se toki kuormittaa vastuuhenkilöitä, kun jatkuvasti lisääntyy erilaiset pätevyydet ja niiden valvonta. Toimintaan on vaikuttanut negatiivisesti enemmän muut asiat kuin kelpoisuusehdot. Mielestäni ainakin fyysisen kunnon vaatimukset (Firefit 2.0 perustehtäviin ja 3.0 sukellukseen) ovat perusteltuja ja kohtuullisia vaatimuksia, koska työ on korkeariskistä. Alussa oli pientä muutosvastarintaa, mutta mielestäni nykyään meillä kiinnitetään niin palokuntana kuin yksilöinä enemmän huomiota hyvään fyysiseen kuntoon ja sen tuomiin etuihin kaikilla elämän osa-alueilla. Siitä on tullut luontaisempi osa arkea kuin ennen.

Palokuntalaiset vähenee koska liian tiukat vaatimukset. Samat henkilöt pärjäävät omassa ansiotyössä ja läpäisevät työnantajansa terveystarkastukset, mutta eivät kelpaa sopimuspalokuntaan.

Tukipalokuntana teemme paljon tehtäviä, joihin ei ole ennenkään tarvittu kovin kovia vaatimuksia. Kaikenlainen vaatimusten kiristäminen ja byrokratian lisääminen tosin vaikuttaa yleisellä tasolla jäseniin siten, että into osallistua toimintaan laskee.

Kelpoisuusehtoja on ollut jo edellisen ohjeen aikaan ja rajat vaihdelleet. Pintapelastukseen fyysinen testaus on uusi. Harjoitteluun/osaamiseen liittyvät elementit on nyt selkeästi listattu

Negatiivisuus tätä kohtaan tuntuu ilmapiirissä.

Pelastushenkilöstö on kehittänyt VPK:n toimintaa erittäin paljon kolmen vuoden aikana.

Tiukemmat ehdot ovat vähentäneet tiettyjen tehtävien suorittamiseen osallistuvaa henkilöstöä, joka puolestaan vaikuttaa palokunnan hälytystehtävien hoitamiseen. Siitäkin huolimatta, että henkilöllä olisi osaaminen ja fyysisesti mahdollisuus tehdä kyseistä työtä.

20-40 vuotta hälytyksissä mukana olleitten taidot katoavat viranomaispäätöksellä.

Kaikki eivät ole saaneet aikaiseksi testeissä käyntiä.

Nämä määräykset menneet vaativien tehtävien henkilökohtaiset taidot liian rajoittavia.

Hidastavat ja rajoittavat liikaa tehtävien hoitoa. Jopa rajoitusten vuoksi menetetty materiaalista omaisuutta. Sekä näiden tehtävien johtaminen ei vielä ajan tasalla. Soveltaminen puuttuu johtamisesta.

Kuntosali 24/7 käytössä, motivoitunut ja aktiivinen henkilöstö.

Vaikutuksena muutama aiemman 2,7 indeksin mukainen savusukeltaja tippunut pois sukellustehtävistä. Ei merkittävää muutosta.

Hyvinvointialueen pelastuslaitos ei ole ottanut käyttöön suosituksen mukaista Firefit 2 -tasoa pelastustoimintakelpoisuuden osoittamiseksi.

Jäseniä on lähtenyt kiristyneiden vaatimusten vuoksi.

Työtä, vapaa-aikaa, perhettä ja palokunnan sivutyötä vaikea sovittaa kasvavaan vaatimusten mukaiseen koulutukseen. Jos kuuluu palokunnan hälytysosastoon ja on savusukelluskelpoinen, ei voida puhua harrastustoiminnasta, vaan sivutyöstä, joka on melko velvoittavaa.

Karsii nuoria pois kun kurssit ovat pitkiä.

2,7 poistuminen vähensi intoa saada edes pikku ””S””. Tärkein: FireFit-testissä 0-tuloksella pitäisi saada aina 0 tai 1 pistettä, ettei suoraan hylätty. Siten sen pystyisi paikkaamaan muilla entistä kovemmilla tuloksilla. Esim: ei saa leukaa on 0 pistettä. Vatsalihakset 5 pistettä, penkki 4 pistettä ja kyykky 3 pistettä. Yhteensä 12 pistettä ja se jaetaan 4:llä = indeksi lihaskunnosta 3,0. Eli 0+5+4+3=12. 12/4=3,0″

Vaatimusten tiukentaminen on mietityttänyt useita henkilöitä. Tehtävät on saatu suoritettua entisilläkin vaatimuksilla ilman ongelmia jo pitkään. Harrastuksena alkanut palokuntatoiminta tuntuu myös monesti enemmän puhtaalta työltä vaatimusten lisääntyessä. Toki ymmärretään, että toiminta poikkeaa paljon monesta harrastuksesta. Myös  hälytysosastossa toimivat naiset ovat miettineet, miten suoriutuvat lihaskuntotesteistä jatkossa.

Puhutaan vapaaehtoisuudesta, mutta täytyy olla kuin ammattilainen, että saa osallistua sammutustoimintaan.

Kaikkia käsipareja tarvitaan keikoilla, 3-taso karsii porukkaa tosi paljon

Kiristäminen on vaikuttanut siten, että harjoituksissa on laadukkaampaa tekemistä (kelpoisuuksien ylläpito). Lisäksi asiaan on vaikuttanut asemalle saatu punttipenkki painoineen.

Pelastuslaitoksen tiukentuneet vaatimukset ei ole vielä vaikuttanut meillä mutta tulee vaikuttaa tulevaisuudessa.

En ole huomannut vaikutusta, ainakaan vielä.

Ei parempaa korvausta ja keikoilla. Vakkarit hoitavat suurimman osan kyseisistä tehtävistä.

Vaatii liikaa, on jo kurssitusten osalta kireää.

Palokunnat luokitellaan lähes puhtaasti savusukelluksen perusteella, jota kuitenkin tehdään erittäin harvoin.

Kurssitus ja terveystarkastukset eivät pysy kelpoisuusvaatimusten mukana eikä kiristyneitä kelpoisuusehtoja pystytä toteuttaa eikä valvoa pelastuslaitoksen osalta.

Kelpoisuusehtojen kiristäminen on johtanut siihen, että sopimuspalokuntatoiminta on muuttunut koko ajan ammattimaisempaan, lähes sivutyömaiseen suuntaan. Kuitenkin pelastuslaitoksella on useita eri sopimusmalleja käytössä, ja kaupunkialueella ei sopimuspalokuntalaisille makseta henkilökohtaisesti mitään kurssi-, harjoitus- ja hälytystoiminnasta. Samoilla kursseilla ja keikoilla on kuitenkin alueen muita palokuntalaisia, jotka korvauksen saavat. Kurssit ovat nykyään ajankäytöllisesti todella vaativia, eikä hyväksi lukemista jo osattujen taitojen tai kurssien osalta tunneta lainkaan.

Sääntöviidakon ja vaatimusten kiristäminen syö jäsenten motivaation ja tämä johtaa ennen pitkään innostuksen laskemiseen. Oman palokunta uran yli 40 v  aikana viimeiset 2-3 vuotta ovat olleet yhtä hullun myllyä ja sekoilua. Ohjeiden laatijat eivät edes itse muista laatimiensa ohjeiden sisältöä ja sitten sitä vaaditaan sopimuspalokuntalaisilta. Ohjeita tulee saman päivän aikana useita ja sitten niihin vielä korjaavia päivityksiä perään muutama. Itse palokunnan perustoiminnan pyörittäminen alkaa olla sivuseikka kunhan maskit, spraypurkit on laskettu, ohjeet, paperit ja kaikki testit ovat kunnossa. Pelastustoimi säästää tällä menolla itsensä hengiltä.

Henkilöstön kasvava ikärakenne, pitäisi saada lisää nuorempia mukaan toimintaan.

Savusukeltajien määrä on tippunut vuosittain, koska muuten kelpoiset eivät pääse suorittamaan joko polkupyöräergonomia testiä tai kuumaa sukellusta. Eli suoranaisesti kiristyneet vaatimukset eivät ole vaikuttaneet kyselyssä viitattuihin asioihin, vaan taustalla on muita syitä.

Kokoajan tulee uusia vaatimuksia ja useamman kymmenen vuoden kokemuksella olevaa porukkaa ei enää saa motivoitua niitä kelpoisuuksia täyttämään, kun ovat pärjänneet tähänkin asti ilman.

Kyseessä kuitenkin vaan harrastus ja vaatimukset samat kuin vakituisilla. Ammatikseen kuorma-autoa ajava on myös tärkeä osa palokuntaa, saadaan iso auto kohteeseen, vaikka ei läpäise vaatimuksia.

Ei näy meidän toiminnassa. Sama teoreettinen kelpoisuusvaatimus on ollut pitkään, jota ei kuitenkaan työnantajan puolesta valvota mitenkään. Vastuu yhdistyksellä/ryhmänjohtajalla ketä käytetään ja missä tehtävässä.

Tällä hetkellä savusukeltajaksi on päässyt kun kunto kohdallaan, jatkossa pitää kouluttautua enemmän, niin savusukeltajaksi ei pääse ja tämä laskee 18 -20 motivaatiota.

Todennäköisesti saadaan kaksi savusukeltajaa lisää testauksien perusteella, jotka ei kahteen vuoteen ole savutestejä tehnyt. Se, miten vaikuttaa lopulta koko henkilöstöön, niin loppuvuodesta tietää.

Väki on motivoitunutta.

Liian kovat karkottaa tulijoita, joita ei nytkään meinaa millään saada, ja osaa vaatimuksista pidetään meidän keikkavalikoimaan ihan turhina .Voisin puhua tästä aiheesta ja perustella vastaustani, mutta en ole mikään kirjailija.

Yhä vähemmän väkeä, jolla mahdollisuus päästä testit läpi -> ei viitsitä edes mennä testeihin.

Nuoria on ollut hankala motivoida kurssille ja pelastuslaitoksen tyyli pitää savusukelluskurssi vain kerran vuodessa ja sinne ottaa puolet opiston yhden viivan miehiä, on latistanut tunnelmaa. Vanhemmalla kaartilla motivointi hankalaa, koska testaukset ja lääkärit kaukana virka-aikaan. Mahdoton sovittaa työssäkäyvälle, etenkin kun kaikki hoidetaan ilman korvausta. Muutoinkaan talkootyöt eivät enää motivoi. Olematon tuntipalkka ei motivoi vaativiin suorituksiin.

Sopimuspalokunnille voisi järjestää putomisvaarallisella alueella työskentelykursseja

Hälytysten jakautuminen tietyille palokunnille ei motivoi toisissa palokunnissa henkilöitä kehittämään osaamista, kun palokunnat eriarvoisessa asemassa.

Kursseja pitäisi järjestää useammin ja lähellä missä palokunta sijaitsee. Vaadittavia harjoituksia pitää järjestää usein ja sellaisella aikataululla, että kaikki voivat löytää sopivan ajankohdan osallistua, ottaen huomioon vuorotyö.

Osallistuminen toimintaan vanhempainvapaalla, lomautettuna pitää helpottaa, ettei menetä korvausta sen takia, että käy harjoituksessa tai hälytyksessä.

Pidempään mukana olleen henkilöstön motivaatio kouluttautumiseen on välillä heikko, yleinen ilmapiiri välillä sellainen, että vaaditaan liikaa vapaaehtoiselta toimijalta. Myös testaaminen ja testien muodot pidetään välillä vääränlaisina.

Eihän elantonsa yrittäjyydellä ansaitseva henkilö ehdi/viitsi käyttää aikaa käytännön tehtäviin nähden asiallisesti täysin tarpeettomien huuhaatoimintojen harrastamiseen.

Kiristäminen on vähentänyt kelpoisten määrää, mutta toisaalta heidän keskuudessaan osaaminen on parantunut, joka on kiistatta parantanut heidän ja kanssasuorittajien turvallisuutta ja tehokkuutta.

Eikö tämä ole vapaaehtoista toimintaa enää?