Kimmon Kivijalka rakenteille
Sisäministeriön pelastusosasto julkaisi joulukuussa tiedotteen, josta sai lukea, että taas alkaa uusi sellainen. Nimittäin valtionhallinnon tietojärjestelmähanke. Sen edeltäjät ovat surullisen kuuluisia siitä, että niissä venyvät ja paukkuvat niin aikataulut kuin budjetitkin.
Nyt kyseessä on pelastustoimen valtakunnallinen tietojärjestelmä Kivijalka (virallinen nimi), jonka kehittäminen käynnistyy ja joka tiedotteen mukaan valmistuessaan ”uudistaa nykyiset pelastustoimintaan liittyvät tietojärjestelmäpalvelut. Järjestelmän tarkoituksena on parantaa pelastustoimen ja väestönsuojelun toimintavarmuutta sekä vastata muuttuneen toimintaympäristön tarpeisiin luotettavasti ja ajantasaisesti.”
Kokemukset erityisesti pelastusosaston kyvystä hallinnoida tietojärjestelmähankkeita ovat historian valossa masentavia, jopa pelottavia. Ainuttakaan tietojärjestelmähanketta ei ole saatu pysymään budjetissa eikä aikataulussa.
Sisäministeriön hankkeiden lopputuloksia ei ole kunnolla julkistettu jälkikäteenkään. Mitä lopulta maksoi esimerkiksi ERICA? Entä paljonko KEJOn aikataulu on myöhässä, ja paljonko rahaa on jo palanut alkuperäiseen arvioon verrattuna? Virve 2:n on myös niellyt paljon ennakoitua enemmän rahaa, ja sen aikataulua on rukattu monta kertaa.
Kivijalkaa tuskin avataan yhtään tarkemmin. Emme esimerkiksi saa tietää, mikä on uuden järjestelmän suhde lopullista käyttöönottoaan yhä odottavaan KEJOon. Salassapito voi olla jotenkin ymmärrettävissä sillä perusteella, että kyse on kansalliseen turvallisuuteen liittyvästä järjestelmästä. Toisaalta uutuus maksaa – valmistuipa joskus tai ei – todennäköisesti kymmeniä miljoonia veroeuroja, joita ei pitäisi voida käyttää julkisuudelta pimennossa.
Salailun taakse on liian helppoa kätkeä osaamattomuudesta johtuvat nolot mokat ja niistä koituva häpeä. Salailu luo houkuttelevan tilaisuuden pakoilla vastuuta – usein entistä parempiin virkoihin. Ja, vaikka tällaista emme tietenkään haluaisi uskoa todeksi, salassapito on omiaan suojaamaan varjoihinsa myös korruption elementtejä.
Merkille pantavaa on, ettei yksikään sisäministeriön virkamies ei ole koskaan joutunut tilille virhearvioinneista ja turhista kustannuksista.
Nyt alkavasta uudesta hankkeesta pitää julkistaa vähintään tiedot aikataulusta ja budjetista sekä niissä pysymisestä, kun projekti etenee. Työstä viime kädessä vastaavan henkilön on oltava julkinen tieto. Jos hanke ei mene kuten on suunniteltu, on kerrottava, miten tilanne korjataan.
Suomalaiseen hallintokulttuuriin on saatava muutos. Virkamiehen on vastattava epäonnistumisestaan – myös pelastustoimessa. Jokaisella uudella hankkeella on oltava kasvot ja vastuuvirkamies. Nimitettäköön siis tämä uusi tietojärjestelmä Kimmon Kivijalaksi, jotta vastuu saa kasvot veronmaksajien edessä.
Toisaalta pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka tulee myös palkita, jos Kivijalka osoittautuu sisäministeriön historian ensimmäiseksi aikataulussa ja budjetissa pysyneeksi tietojärjestelmähankkeeksi.
Pekka Koivunen
Päätoimittaja