Maastopalojen sammutuksessa paljon petrattavaa

Suomessa palokunnat hälytetään keskimäärin 3000:een maastopaloon vuosittain. Pääosa paloista on teknisesti ja taktisesti helppoja sammuttaa. Kuitenkin sadoissa maastopaloissa tapahtuu virheitä, jotka olisi asennemuutoksilla ja koulutuksella vältettävissä.

Ajoissa suoritettu tiedustelu on kaiken sammutustoiminnan onnistumisen ehdoton edellytys. Tästä huolimatta on edelleen liian yleistä, että metsäpalohälytyksessä sammutusyksikkö lähetetään kohteeseen, perillä tehdään nopea selvitys ja se osoittautuu taktisesti vääräksi. Turhaa letkunvetoa ja hikeä. Useissa laitoksissa taktisia kuvioita ei ole mietitty riittävästi etukäteen, joten kohteissa toimitaan ad hoc. Tulokset paranisivat, jos kaikkialla olisi voimassa yhteinen käytäntö lähettää maastopaloon aina kevyellä yksiköllä yksi tai kaksi tiedustelijaa.

Dronet ovat tulleet käyttöön monissa laitoksissa, mutta niiden etupainotteinen hyödyntäminen on edelleen lapsenkengissä. Ääriesimerkki typeryydestä on laitos, jossa drone-lennättäjä on päivystävä palomestari, mutta drone-operointi on kielletty sopimuspalokunnilta, joilla olisi sopivat laitteet ja valmiudet. Onneksi on myös edistyksellisiä laitoksia, joissa dronet ovat järkevässä tehokäytössä.

Metsäpaloissa tarvittavaa kalustoa on maassa kohtuullisesti, mutta alueelliset erot ovat suuria. Joissakin laitoksissa mönkijät eivät ole vasteessa, vaan niitä tilaillaan jos muistetaan.

Sammutusväen varusteiden alueelliset erot ovat myös suuria. Useissa laitoksissa henkilökohtaisia metsäpalovarusteita ei yksinkertaisesti ole. Kohteessa tapahtuvaa peseytymistä tai varusteiden vaihtoa ei ole ajateltu. Hengityssuojaimet metsäpalokäyttöön ovat useimmille tuntemattomia turvallisuusvälineitä.

Kuulostaa odottamattomalta, mutta metsäpalojen sammuttamisessa on Suomessa paljon petrattavaa. Puutteiden perussyy on, että Suomen pelastustoimelta puuttuu yhtenäinen ja riittävän toimivaltainen johto. Kumppanuusverkosto keskittyy pohtimaan maailmaa syleileviä hallinnollisia asioita, eikä ministeriön pelastusosastokaan saa aikaan konkreettista kehitystä.

Pelastusjohtajat vetävät – kuten ovat aina vetäneet – kukin omaa linjaansa, joten heidän taholtaan ei ole odotettavissa yhteistä toimintamallia metsäpaloasioissakaan. Se on niin nähty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *